Vauvaelämään valmistautumisesta – Onko kamamäärän minimointi aina ekoteko?

Muutamien viikkojen sisällä odottamamme esikoinen on aiheuttanut tavaravyöryn matalaan majaamme. Äitiyspakkausta ja muutamaa pikkuhankintaa lukuun ottamatta olemme saaneet kaiken käytettynä. Ystävien lapsilta pieneksi jääneiden vaatteiden nyssäköitä alkoi kuitenkin kertyä kaappeihin jo keväällä, ja kun muut tarpeet, amme, hoitotaso, vaunut ja sänky seurasivat perästä, tavarakammoinen siippani melkein pillastui. Miksei hankintoja voi tehdä vasta sitten, kun niitä todella tarvitaan?

Armas siippa on monessa suhteessa oikeassa: uuden ihmisen tulo laittaa mielikuvituksen helposti laukkaamaan, ja kerrostaloasunnon kaapit on äkkiä täytetty söpöillä paituleilla ja töppösillä. Toisaalta nimenomaan käytettyjen kamojen ja ylijäämien suosiminen tarkoittaa minusta sitä, että tavaraa on aina vähän tulossa ja menossa – tai siinä välissä pestävien, parsittavien ja tuunattavien korissa. Sivuvirroissa surffailija ei pysty optimoimaan omia hankintojaan niin hyvin kuin uutuuksien shoppailija.

Tavaramäärän minimointi ei välttämättä ole myöskään parasta aika- tai rahapolitiikkaa. Miksi ryysiä kiireessä joka asian perässä, jos voi vähän varautua? Onko edullisin tai peräti ilmainen  vaihtoehto tarjolla silloinkin, kun tavara tarvitaan nyt tai viimeistään huomenna?

Kokonaan oma kysymyksensä on vielä se, että kotiin kertyvä roina ei ole usein suomalaisen ympäristösynneistä suurimpia.  Karkeasti ottaen kolme neljäsosaa kulutuksen ympäristövaikutuksista ja luonnonvarojen kulutuksesta syntyy asumisesta, liikkumisesta ja ruuasta. Keskivertosuomalaisen luonnonvarojen kulutuksesta vain noin seitsemän prosenttia muodostuu kodin tavaroiden kuten vaatteiden, laitteiden ja huonekalujen valmistuksesta.

Tavaroiden hamstraamisen suurin ympäristökuorma saattaakin muodostua siitä, että kotiin ”tarvitaan” runsaasti ylimääräisiä lämmitettäviä neliöitä. Samoin kierrättämisen ympäristöilosanoma voi murentua, jos jokaista nuttua kuskataan yksityisautolla useita kilometrejä. Nämä sudenkuopat voi kuitenkin välttää, kun kamoja kierrätetään vilkkaasti lähipiirissä turhia ajokilometrejä vältellen. Kirppisten ohella hyvä voidaan laittaa kiertoon netin myyntipalstoilla tai sosiaalisen median avulla.

Omasta puolestani voin todeta, että varsinkin sosiaalinen media on osoittanut voimansa perhe-elämään valmistautumisessa. Mitä ei Facebookissa tiedetä, sitä ei tarvitse tietää. Voi jopa olla, että joudun myöhemmin vetämään takaisin väitteeni siitä, että sivuvirroissa surffailu vaatii suurempaa kamamäärän sietoa kuin täsmäostelu. Saattaa nimittäin olla, että tietty tavara löytyy nykyään jopa helpommin Facebookista kuin marketin hyllyltä.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Kulutus.fi-blogissa.

Advertisements

Viherretään neuvolat!

Kulutustutkimuksessa on huomattu, että yleiset elämänmuutokset ovat hedelmällisiä ajankohtia elämäntaparemonteille. Viesti osuu ja uppoaa paremmin, kun arki ei kulje automaattivaihteella, ja tietoisia valintoja pitää tehdä joka tapauksessa.

Toinen muun muassa Demos Helsingin taannoisessa selvityksessä esiin noussut seikka on, että tietyt portinvartijat ovat keskeisessä roolissa kulutustapojen muuttamisessa. Kun portinvartijat, esimerkiksi isännöitsijät, opettajat ja kauppiaat, ottavat asiakseen toimia, sillä on konkreettisia ja myös viestinnällisiä seurauksia yhteiskunnassa laajemminkin. Valitettavasti yksi tärkeä ja isossa elämänmurroksessa avainroolia näyttelevä taho puuttuu ympäristöasioiden portinvartijoiden porukasta. Kyse on neuvoloista.

Odotamme perheenlisäystä elokuussa. Meidät on jo imetty mukaan ystäväpiirin kierrätysrinkiin, ja olemme saaneet sivistystä kantoliinoista, erilaisista kestovaipoista ja sormiruokailusta. Vauvapiireissä ekoilu – tai ehkä pikemminkin ”luonnonmukaisuuteen” pyrkiminen – tuntuu olevan suorastaan valtavirtaa. Voin hyvin kuvitella, että monissa urbaanivanhempien porukoissa joutuu selittelemään, jos perheessä ei syödä itse tehtyä luomuruokaa, tueta pitkää imetystä ja pueta lasta Ruskovillaan.

Neuvolan kautta kuitenkin välitetään edelleen runsaasti myös kaupallista materiaalia. Ensimmäisellä neuvolakerralla tarjolla on muun muassa Helistimen DVD ja Vau.fi:n kirjanen vauvan odotuksesta ja syntymästä. DVD:n viesti koostuu takakannen mukaan ”faktatiedosta, asiantuntijoiden neuvoista ja vinkeistä sekä muiden vanhempien kokemuksista”. Tämä pitää tavallaan paikkansa. Toisaalta DVD:llä myös näytetään, miten Aktian pankkineuvoja halailee tulevia vanhempia, ja miten perhe somistaa lastenkammaria Tikkurilan vitivalkoisissa haalareissa.

Muutamasta kömpelöstä kaupallisesta viestistä viis. Mutta tuleville vanhemmille suunnattuihin materiaaleihin kyllä mahtuisi tietoa siitäkin, minkälaisilla valinnoilla lapsiperheen arjen ympäristökuormaa ja ympäristöterveydellisiä riskejä voi ihan oikeasti vähentää vauva-aikana ja sen jälkeen. Missä määrin lapsen kohtaamasta kemikaalikoktailista kannattaa hermostua? Minkälainen jätevuori  kertakäyttövaipoista syntyy? Onko tasapainoisen kasvun ehto omakotitalo Nurmijärvellä?

Näistä kaikista kysymyksistä kyllä löytää näkemyksiä netistä, mutta kattavaa ja puolueetonta  tietoa saa  helposti hakea. Uskaltaisin väittää, että ympäristöasiat kiinnostavat oman sukupolveni vanhempia siinä missä terveyskysymyksetkin. Lisäksi pallo jää lapsille perinnöksi. Siten vanhempien ympäristövastuullisuus vähentää niitä ongelmia, joiden parissa lasten sukupolvi joutuu aikanaan kamppailemaan.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Kulutus.fi-blogissa.