Maailman muuttamisesta ja kulutuksesta

Advertisements

Yle Kainuu: Asumis- ja syömistavoilla on isompi merkitys ympäristölle kuin vaatteiden ostamisella

Yle Kainuu julkaisi kohtuusviikon kunniaksi oheisen jutun, johon pääsin mukaan haastateltavaksi. Jutussa tuodaan hienosti esiin sitä, millä kulutusvalinnoilla on oikeasti väliä.

Asumis- ja syömistavoilla on isompi merkitys ympäristölle kuin vaatteiden ostamisella. Ympäristön kannalta kestävä kuluttaminen vaatisi monelta elämäntaparemonttia. Ihmisten arkeen ei kuitenkaan uskalleta puuttua radikaalein ratkaisuin yhteiskunnan ohjauksella.

Pyöräilyä.
Kuva: Pekka Sipilä / Yle

Kulutuksen kohtuullistaminen on helppo mieltää ostamisen vähentämiseksi. Sellaiseksi, ettei hankita yhtä paljon muovikrääsää ja shoppaillaan korkeintaan kirpparilla. Motivaationa on usein ilmastonmuutoksen jarruttaminen. Siihen on kuitenkin vaikuttavampiakin keinoja, sanoo kestävään kulutukseen erikoistunut valtiotieteen tohtori Annukka Berg.

– Isot virrat, jotka vaikuttavat siihen, onko kulutuksemme ympäristön kannalta kohtuullisia, ovat ne, että mitä sähköä tilaamme, kuinka paljon käytämme autoa ja lennämme sekä syömmekö kasvispainotteisesti, Berg sanoo.

Esimerkiksi vaatteet luovat Bergin mukaan vain muutaman prosentin suomalaisten ilmastojäljestä. Sen sijaan nykyiset asumisen, syömisen ja liikkumisen tavat mielletään normaaleiksi, vaikka ne eivät ole ympäristön kannalta kohtuullisia.

– Meillä on myös rakenteita, jotka ajavat käytöstämme sellaiseksi, että meistä jää iso ympäristöjälki. Suomessa on esimerkiksi laaja bensa- ja dieselverkosto, mutta biokaasuverkosto on suppeampi. Rakenteiden pitäisi olla sillä tavalla kunnossa, että ilmastoystävällisestä toiminnasta tulisi helpompaa.

Poliittiset päätökset vaativat rohkeutta

Kulutukseen voi vaikuttaa poliittisin päätöksin esimerkiksi tuotteiden hinnan ja saatavuuden osalta. Ympäristölle hyödyllistä kuluttamista voitaisiin tukea ja haitallista rajoittaa. Kulutuksen tähän suuntaan ohjailu ei kuitenkaan näytä olevan poliittisella agendalla.

– Kun puututaan siihen, miten ihmiset toimivat arjessa, se on herkkä asia ja poliittisesti haastava kenttä. Kuluttajathan ovat myös äänestäjiä, ja yritysmaailmastakin kuuluu älähdyksiä tämän asian suhteen. Pitäisi olla rohkea poliitikko, että pystyisi tekemään päätöksiä ja sanomaan ihmisille vaikkapa, että tämäntyyppinen lämmittäminen ei enää käy, ja että on siirryttävä ympäristöystävällisiin lämmitysmuotoihin, Annukka Berg sanoo.

Berg on aikaisemmin puhunut esimerkiksi henkilökohtaisista päästökiintiöistä. Se tarkoittaa, että jokaisella olisi tietty määrä päästöjä, jonka saa käyttää tiettynä aikana. Berg ei usko, että päästökiintiöt olisivat todellisuutta vielä lähiaikoina, mutta pitkällä tähtäimellä ne voisivat olla hyvä keino kuluttajille tehdä huomioita omasta kulutuksestaan ja vaikuttaa siihen.

– Jos meillä olisi rahalle rinnakkaisjärjestelmä, jossa maksettaisiin vaikkapa hiilipisteillä, ihmiset havahtuisivat paremmin siihen, että jokaisella on rajattu määrä päästöjä käytössä, niin kuin oikeastaan onkin. Emme voi käyttää fossiilista energiaa enempää kuin 20 prosenttia tunnetuista varoista, ellemme halua, että ilmasto lämpenee enempää kuin kaksi astetta.

Kohtuullistaa voi vähän kerrassaan

Omassa arjessaan Annukka Berg on huomannut, että kulutusta kannattaa muuttaa pienin askelin.

– Esimerkiksi nyt keväällä voi päättää, että kun lumet sulavat, kokeilen mennä pyörällä töihin auton sijaan. Sen voi vaikka merkitä kalenteriin. Voi myös päättää kokeilevansa huomenna tai vaikka ensi viikolla bussilla kulkemista. Sitten vain katsoo, miltä kokeilu tuntuu.

Bergin mukaan on myös helppo aloittaa vaikkapa vaihtamalla uusiutuvalla energialla tuotettuun sähköön ja tarkistamalla, miten korkea lämpötila kotona on.

– On myös tärkeää olla masentumatta siitä, ettei yksin voi muuttaa koko maailmaa. Se, että yksittäiset ihmiset tekevät pieniä tekoja ja puhuvat niistä lähipiirin kanssa, madaltaa myös muiden kynnystä kokeilla ympäristöystävällistä toimintaa. Sitä kautta yhteiskunta muuttuu.

Hän uskoo, että vaikka Suomi on pieni maa, se voi toimia hyvänä esimerkkinä kansainvälisesti.

– Pohjoisia hyvinvointivaltioita ihaillaan ja pidetään esimerkkinä. Jos täällä pystytään tekemään hienoja asioita, sillä voi olla yllättäviä vaikutuksia laajemminkin.

Mistä on kyse?

– Kuluttamisen kohtuullistaminen on muutakin kuin ostamisen vähentämistä.

– Esimerkiksi autoilun vähentäminen ja kasvispainotteinen syöminen on kohtuullistamista.

– Kuluttamiseen puuttuminen poliittisilla päätöksillä vaatii kanttia.

Eeva Pentikäinen/Yle Kainuu

Puhu hiljaa kulutuksesta

Perheistä ja ilmastosta puhuttaessa on tavallisesti korostettu kulutusvalintoja ja lasten kasvatusta vastuullisiksi ympäristötoimijoiksi. Ilmastovanhemmat on valinnut toisen linjan: ilmastokysymyksen ratkaisussa poliittiset valinnat ja yritysten liikkeet ovat avainasemassa.

Tutkimuksen ja kokemuksen perusteella onkin ainakin kolme hyvää syytä sille, miksi kuluttajien valinnoista kannattaa vaieta ilmastokysymyksen ratkaisussa:

1. Heikko tehokkuus. Monissa selvityksissä on todettu,  että kuluttajat ovat vain harvoin olleet avainasemassa markkinoiden vihertämisessä. Poliittisella toiminnalla ja yritysten strategisilla valinnoilla on ollut merkittävämpi rooli kulutustapojen muuttamisessa. Siksi voimien laittaminen kuluttajakampanjointiin ei useinkaan ole paras strategia.

2. Valtaapitävien vastuunpakoilu. Tutkimuksissa on tuotu esiin, miten kestävästä kulutuksesta puhuminen hämärtää yhteiskunnan valta-asetelmia ja eri toimijoilla olevia mahdollisuuksia muuttaa asioita. Kuluttajiin vetoaminen voidaankin nähdä vallan kahvassa olevien tapana ulkoistaa omaa vastuutaan. Vallankäyttäjien voima tarvittaan kuitenkin ilmastotaisteluun, joten kuluttajien valinnoista kannattaa olla hissukseen.

3. Poliittisen toiminnan kynnyksen korottaminen. Jos korostetaan henkilökohtaisia valintoja, nostetaan helposti uusien toimijoiden kynnystä tulla mukaan. Esimerkiksi itse ujostelin opiskelijana ylioppilaskunnan ympäristöjaostoon menoa, kun tuntui, että omissa elintavoissa oli vielä tehtävää. Radikaaleja elämäntapavalintoja vaativa kulttuuri jättää suuret joukot liikkeen ulkopuolelle. Ilmastoliike tarvitsee massoja mukaan.

Kuten edellä toin esiin, yksityisiin kulutusvalintoihin keskittyvässä ilmastotyössä on useita ongelmia. Toisaalta on myös kolme syytä sille, miksi omilla tai muiden kuluttajien henkilökohtaisilla valinnoilla voi olla väliä ilmastopolitiikan näkökulmasta.

1. Tekeminen on sanomisen korkein muoto. Oma uskottavuus erilaisten yhteiskunnallisten uudistusten puolestapuhujana lisääntyy, kun voi osoittaa, että on itsekin valmis toimiin. Kun muutoksia kokeilee ensin itse, ymmärtää paremmin myös niitä haasteita ja mahdollisuuksia, joita uudistuksen käyttöönottoon saattaa liittyä.

2. Teot muuttavat asenteita. Jos saa muut kuluttajat kokeilemaan vaikkapa jotakin kestävämpää liikkumis- tai lämmitysmuotoa, saattaa avata oven laajemmalle asenteiden muutokselle. Kun yhä useammassa kotitaloudessa huomataan, miten esimerkiksi lämpöpumppu laskee sähkölaskua, ei muitakaan puhtaan teknologian  ratkaisuja pidetä enää pelkkänä höpö-höpönä.

3. Jonkun on näytettävä tietä. Vaikka yrityksillä ja valtiovallalla on avainrooli markkinoiden vihertämisessä, myös kuluttajien etujoukkoa tarvitaan. Esimerkiksi Risto Isomäki on kirjoittanut, miten vain muutamat miljoonat aurinkopaneeleja ostaneet ihmiset ovat kiskoneet aurinkosähkön tuotantokustannuksia rajusti alaspäin.

Kulutuksesta puhuminen on myös terävä muistutus siitä, että emme voi täysin jättäytyä ilmastokysymyksen ratkaisun vaihtopenkille. Meillä on rooli muutoksessa, mutta ei vain kuluttajina vaan myös asukkaina, äänestäjinä, ammattilaisina – ja  pienten lasten ystävinä, sukulaisina ­ ja vanhempina.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Ilmastovanhempien blogissa.

100 tavaran haaste – lupaus vuodelle 2011?

Suomalaiset kulutus- ja elämäntapabloggaajat ovat tänä vuonna intoilleet Dave Brunon kehittämästä 100 tavaran haasteesta. Kyse on ideasta, jonka mukaan henkilökohtaisen omaisuuden tulisi koostua vain 100 tavarasta tai tavarakokonaisuudesta. Esimerkiksi Vehmas Assemblyn Sampsa Kiianmaa tarttui haasteeseen jo tämän vuoden alussa . Uusi musta -blogissa  on kerätty erilaisia reaktioita asiaan, ja siellä vinkataan myös toiseen verkossa kiertävään haasteeseen, jossa pyritään elämään kuukausi kuudella vaatekappaleella.

Kun Cancúnissa saatiin viime viikolla aikaan vain laiha ilmastosopu, ja tuoreen tutkimuksen mukaan joka kymmenes laji on Suomessa uhanalainen, olisiko 100 tavarassa pitäytyminen sellainen lupaus, joka ympäristön ystävän kannattaisi uutena vuotena antaa? Tai pitäisikö joulusiivouksessa ottaa esimerkkiä ainakin Saiturista, joka on luvannut laittaa kiertoon 100 tavaraa?

Ympäristön näkökulmasta pääpointit ovat minusta seuraavat: 100 tavaran haaste ja sen sukulaiset ovat osoitus yhteiskunnassa kytevästä kaipuusta kohtuullisuuteen ja yksinkertaisuuteen. Sellaisen kulttuurin luominen tukee varmasti ympäristöviisaita valintoja. Kun pääsee keveän elämän makuun, hamstraaminen ei tunnu enää niin hyvältä.

Toisaalta: kun kotitalouksien ympäristöjälkeä on tarkasteltu, asumisen, liikkumisen ja ruuan on todettu muodostavan jopa kolme neljäsosaa kulutuksen ympäristövaikutuksista. Ruokailutottumukset ja energiankäyttö merkitsevät siis paljon enemmän kuin se, onko kaapissa muutama ylimääräinen riepu tai roina.

Jos tavaran vähentämislinjalla haluaa kuitenkin jatkaa, KotiMIPS-tutkimus nostaa erityisen merkittäväksi tavararyhmäksi sähkö- ja elektroniikkalaitteet. Kun niiden valmistukseen ja käyttöön tarvittavat luonnonvarat lasketaan yhteen, määrä vastaa lähes puolta keskivertokotitalouden tavaroiden luonnonvarojen kulutuksesta. Esimerkiksi vaatteiden ja kenkien osuus luonnonvarojen kulutuksesta on vain muutaman prosentin luokkaa.

Jos palataan 100 tavaran haasteeseen, intuitiivisesti eniten minua epäilyyttää siinä kuitenkin päivittämismanian riski. Tarkoitan siis sitä, että kun tavaroiden määrä on rajattu, mahdollisesti kasvavat halut kanavoidaan vaatimalla tavaroilta yhä enemmän. Vanhat kömpelöt kamat ja karvalakkimallit eivät enää kelpaa: heitetään kotitalouden vintage-elektroniikka ulos ja hankitaan tilalle uusia, enististä integroidumpia ja teknisempiä iVekottimia. Tällainen voi tehdä omasta elämästä keveää, mutta ympäristö ei nyt välttämättä hihku riemusta. Jos halujen määrä ei vähene, tavaramäärän rajoittaminen ei välttämättä laske ympäristökuormitusta.

Ympäristöviisaiden parannusten tekeminen on silti erittäin kannatettavaa – joko uutena vuonna tai muutoin. Jos haluaa tehdä helpon mutta vaikuttavan teon, ekosähköön vaihtaminen on tavallisesti vaivatonta ja edullista. Mutta ehkä se joulusiivouskin kannattaa tehdä. Nimittäin jos roinaa on paljon, tarvitaan lämmitettyjä neliöitä niiden varastointiin. Ja kuten Pikku Myy on todennut: “Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan.”

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Kulutus.fi-blogissa.