Epäpoliittinen pankkilaina?

Otimme muutama viikko sitten aikamoisen asuntolainan. Vaikka yleensä vatvomme jokaista euroa, asuntolainan kohdalla eettiset näkökohdat eivät olleet päälimmäisenä mielessä: selvittelimme lähinnä marginaaleja ja viitekorkoja ja mietimme, miten asian saisi hoidettua vähimmällä vaivalla.

Kuitenkin lainamenot ovat yksi suurimmista kulueristä vaatimattomassa budjetissamme. Itse asiassa korot nielaisevat tänä vuonna niin paljon rahaa, että minä saan tehdä pari kuukautta töitä pelkästään niiden ansaitsemiseksi. Olisi hienoa tietää, että ne tuhatlappuset menisivät johonkin tolkulliseen – vaikkapa nyt etelän pienyrittäjille tarkoitettuihin mikrolainoihin tai uusiutuvan energian investointeihin.

On ollut hauska seurata, miten luomu ja Reilu kauppa ovat soluttautuneet ruokakauppojen hyllyille käytännössä koko Suomen pituudelta. Myös esimerkiksi paperituotteissa, energiavalinnoissa ja kodinkoneissa on yleisesti tarjolla ympäristölle ystävällisempiä vaihtoehtoja. Miksi pankkisektori raahaa perässä?

Älkää käsittäkö väärin. Olen kyllä tietoinen pankkien kestävän kehityksen rahastoista. Olen myös tietoinen Naisten Pankista ja muista hienoista aloitteista, joilla luodaan siltoja etelän ja pohjoisen ihmisten välillä. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä pitää tietysti mainita Suomessakin toimiva Merkur-pankki, jonne yksityishenkilöt voivat avata säästötilin. Merkurin lainat on kuitenkin tarkoitettu yleishyödyllisiin hankkeisiin. Sellainen meidän asuntomme ei oikein taida olla.

Kaipaisin nyt siis sellaista pankkia, joka ottaisi kestävän kehityksen yhdeksi pääasialliseksi toimintaansa ohjaavaksi tekijäksi. Se voisi esimerkiksi sitoutua rahoittamaan vain uusiutuvan energian hankkeita ja seurata investointiensa hiilijalanjälkeä. Ulkomaille suuntautuvissa sijoituksissa sillä olisi tiukat kriteerit, ja erilaiset finanssimaailman kepulikonstit olisi siivottu sen toiminnoista.

Vaihtoehtoisesti pankki voisi toimia hyvin paikallisesti, jolloin rahoitettavien hankkeiden vaikutukset olisi helpompi selvittää. Ja mikäli koko pankkia ei olisi mahdollista muuttaa kestävää kehitystä aktiivisesti ajavaksi, voisi tarjolla olla eettisyyttä korostavia asiakasprofiileja, joiden kohdalla niin tilille pantujen rahojen sijoittamiseen kuin perittyjen korkojen käyttöön kiinnitettäisiin erityistä huomiota.

Minä ryhtyisin oitis tuollaisen aktivistipankin asiakkaaksi ja keskittäisin myös vakuutukseni ja luottokorttini sinne.  Ehkä pankki tarjoaisi minulle myös palvelun, jolla voisin seurata omien rahavirtojeni ilmastovaikutusta, kuten Climat Bonus -tutkimuksessa on ideoitu. Ennen kaikkea toivoisin, että pankkini olisi oman alansa asiantunteva edelläkävijä, yhteiskunnallinen keskustelija ja sparraaja – vähän kuin Body Shop oli aikoinaan kosmetiikkapuolella. Sen toiminta olisi omiaan vihertämään ja monipuolistamaan alaa. Kuten New Economics Foundation tuoreessa raportissaan toteaa: myös rahoitusalalla on siirryttävä monokulttuurista kohti monimuotoisuutta.

(Kirjoitus on julkaistu aiemmin Kulutus.fi-blogissa)

Advertisements