Maailman muuttamisesta ja kulutuksesta

Advertisements

Yle Kainuu: Asumis- ja syömistavoilla on isompi merkitys ympäristölle kuin vaatteiden ostamisella

Yle Kainuu julkaisi kohtuusviikon kunniaksi oheisen jutun, johon pääsin mukaan haastateltavaksi. Jutussa tuodaan hienosti esiin sitä, millä kulutusvalinnoilla on oikeasti väliä.

Asumis- ja syömistavoilla on isompi merkitys ympäristölle kuin vaatteiden ostamisella. Ympäristön kannalta kestävä kuluttaminen vaatisi monelta elämäntaparemonttia. Ihmisten arkeen ei kuitenkaan uskalleta puuttua radikaalein ratkaisuin yhteiskunnan ohjauksella.

Pyöräilyä.
Kuva: Pekka Sipilä / Yle

Kulutuksen kohtuullistaminen on helppo mieltää ostamisen vähentämiseksi. Sellaiseksi, ettei hankita yhtä paljon muovikrääsää ja shoppaillaan korkeintaan kirpparilla. Motivaationa on usein ilmastonmuutoksen jarruttaminen. Siihen on kuitenkin vaikuttavampiakin keinoja, sanoo kestävään kulutukseen erikoistunut valtiotieteen tohtori Annukka Berg.

– Isot virrat, jotka vaikuttavat siihen, onko kulutuksemme ympäristön kannalta kohtuullisia, ovat ne, että mitä sähköä tilaamme, kuinka paljon käytämme autoa ja lennämme sekä syömmekö kasvispainotteisesti, Berg sanoo.

Esimerkiksi vaatteet luovat Bergin mukaan vain muutaman prosentin suomalaisten ilmastojäljestä. Sen sijaan nykyiset asumisen, syömisen ja liikkumisen tavat mielletään normaaleiksi, vaikka ne eivät ole ympäristön kannalta kohtuullisia.

– Meillä on myös rakenteita, jotka ajavat käytöstämme sellaiseksi, että meistä jää iso ympäristöjälki. Suomessa on esimerkiksi laaja bensa- ja dieselverkosto, mutta biokaasuverkosto on suppeampi. Rakenteiden pitäisi olla sillä tavalla kunnossa, että ilmastoystävällisestä toiminnasta tulisi helpompaa.

Poliittiset päätökset vaativat rohkeutta

Kulutukseen voi vaikuttaa poliittisin päätöksin esimerkiksi tuotteiden hinnan ja saatavuuden osalta. Ympäristölle hyödyllistä kuluttamista voitaisiin tukea ja haitallista rajoittaa. Kulutuksen tähän suuntaan ohjailu ei kuitenkaan näytä olevan poliittisella agendalla.

– Kun puututaan siihen, miten ihmiset toimivat arjessa, se on herkkä asia ja poliittisesti haastava kenttä. Kuluttajathan ovat myös äänestäjiä, ja yritysmaailmastakin kuuluu älähdyksiä tämän asian suhteen. Pitäisi olla rohkea poliitikko, että pystyisi tekemään päätöksiä ja sanomaan ihmisille vaikkapa, että tämäntyyppinen lämmittäminen ei enää käy, ja että on siirryttävä ympäristöystävällisiin lämmitysmuotoihin, Annukka Berg sanoo.

Berg on aikaisemmin puhunut esimerkiksi henkilökohtaisista päästökiintiöistä. Se tarkoittaa, että jokaisella olisi tietty määrä päästöjä, jonka saa käyttää tiettynä aikana. Berg ei usko, että päästökiintiöt olisivat todellisuutta vielä lähiaikoina, mutta pitkällä tähtäimellä ne voisivat olla hyvä keino kuluttajille tehdä huomioita omasta kulutuksestaan ja vaikuttaa siihen.

– Jos meillä olisi rahalle rinnakkaisjärjestelmä, jossa maksettaisiin vaikkapa hiilipisteillä, ihmiset havahtuisivat paremmin siihen, että jokaisella on rajattu määrä päästöjä käytössä, niin kuin oikeastaan onkin. Emme voi käyttää fossiilista energiaa enempää kuin 20 prosenttia tunnetuista varoista, ellemme halua, että ilmasto lämpenee enempää kuin kaksi astetta.

Kohtuullistaa voi vähän kerrassaan

Omassa arjessaan Annukka Berg on huomannut, että kulutusta kannattaa muuttaa pienin askelin.

– Esimerkiksi nyt keväällä voi päättää, että kun lumet sulavat, kokeilen mennä pyörällä töihin auton sijaan. Sen voi vaikka merkitä kalenteriin. Voi myös päättää kokeilevansa huomenna tai vaikka ensi viikolla bussilla kulkemista. Sitten vain katsoo, miltä kokeilu tuntuu.

Bergin mukaan on myös helppo aloittaa vaikkapa vaihtamalla uusiutuvalla energialla tuotettuun sähköön ja tarkistamalla, miten korkea lämpötila kotona on.

– On myös tärkeää olla masentumatta siitä, ettei yksin voi muuttaa koko maailmaa. Se, että yksittäiset ihmiset tekevät pieniä tekoja ja puhuvat niistä lähipiirin kanssa, madaltaa myös muiden kynnystä kokeilla ympäristöystävällistä toimintaa. Sitä kautta yhteiskunta muuttuu.

Hän uskoo, että vaikka Suomi on pieni maa, se voi toimia hyvänä esimerkkinä kansainvälisesti.

– Pohjoisia hyvinvointivaltioita ihaillaan ja pidetään esimerkkinä. Jos täällä pystytään tekemään hienoja asioita, sillä voi olla yllättäviä vaikutuksia laajemminkin.

Mistä on kyse?

– Kuluttamisen kohtuullistaminen on muutakin kuin ostamisen vähentämistä.

– Esimerkiksi autoilun vähentäminen ja kasvispainotteinen syöminen on kohtuullistamista.

– Kuluttamiseen puuttuminen poliittisilla päätöksillä vaatii kanttia.

Eeva Pentikäinen/Yle Kainuu

Social Hacking

SocHackYhä useampi ihminen on kiinnostunut omasta hyvinvoinnista ja terveydestään. Hyvinvoinnin lisäämiseen on kehitetty myös monenlaisia sovelluksia älypuhelimille.

Esimerkiksi Moves-niminen sovellus kertoo kunakin päivänä eri tavoin ja eri liikennevälineillä kuljetun matkan. Sleep Cycle arvio unen laadun. SportsTrackerin avulla taas voi helposti pitää kirjaa urheilusuorituksista, niiden kestosta ja sykkeestä. Heiaheia valjastaa omat sosiaaliset verkostot kannustusjoukoiksi.

Sovellukset auttavat eri tavoin luulon muuttamisessa tiedoksi ja helpottavat toivottuja elämäntaparemontteja. Omien elämäntapojen ja terveyden työstämistä uuden teknologian keinoin kutsutaan myös biohakkeroinniksi (biohacking).

Voisiko samaa logiikkaa soveltaa yhteiskunnallisen osallistumisen puolella? Tavoitteiden asettaminen ja sosiaalinen paine lisäävät tunnetusti mahdollisuuksia päästä tavoitteisiin. Kun kieriskelee maailmantuskassa, voi olla kannustavaa tietää, että on esimerkiksi tässä kuussa lahjoittanut viisi prosenttia tuloistaan erilaisiin hyviin hankkeisiin, allekirjoittanut 10 vetoomusta ja käyttänyt kahdeksan tuntia aikaan vapaaehtoistoimintaan.

Voisiko yhteiskunnallinen osallistuminen olla tavoitteellisempaa kvantitatiivisessa mielessä? Tarvittaisiinko sovellus, joka tukisi ihmisiä tällaisessa ”sosiaalisessa hakkeroinnissa”, siis oman yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parantamisessa?

Mikäli tällainen sovellus luotaisiin, siinä pitäisi olla ainakin seuraavat toiminnot:

1) Toimija- ja teemaportaali (sis. järjestöjä, yhteiskunnallisia yrityksiä sekä niiden ja epämuodollisten verkostojen ja yksilöiden aloitteita ja kampanjoita) hakutoiminnoille sekä nostoilla, joihin vaikuttaisivat mm. ajankohtaiset teemat, uutiset ja geopaikannus.

2) Mahdollisimman käyttäjäystävällinen lahjoituskanava (vrt. JustGive)

3) Oman yhteiskunnallisen vaikuttamisen hallinnan väline (vrt. urheilusovellukset kuten SportsTracker)

4) Väylä haastaa muita, jakaa tietoa ja verkostoitua tehokkaasti (vrt. Heiaheia, LinkedIn)

5) Väline luoda näkyvyyttä ja kerätä resursseja (vrt. Mesenaatti)

Onko joku jo kehittänyt tällaisen? Mistä löytyisi oikeat ihmiset ja rahat, jotta sovellus saataisiin toteutettua?

Annukka Berg ja Leo Stranius

Ilmastolailla fiksumpaa politiikkaa

Suomen uutta ilmastolakia käsitellään eduskunnan valiokunnissa nyt syksyllä. Osallistuin Sykessä työskennellessäni lain arviointiin. Nyt kesällä ilmestyneen arvioinnin mukaan laki korostaisi Suomen sitoutumista 80 prosentin päästövähennystavoitteeseen vuoteen 2050 mennessä sekä halua tehdä aktiivista ilmastopolitiikkaa. Lisäksi se takaisi tietyn tason ilmastopolitiikan selkeydessä, avoimuudessa, osallistavuudessa ja tietoperustaisuudessa. Suomen ilmastopolitiikkaa on aiemmissa arvioinneissa kritisoitu näiltä osin. Laissa piilee kuitenkin myös riski siihen, että ilmasto- ja energiapolitiikan linjaamisen paikat hämärtyvät, koska ministeriöiden työnjako muuttuu aiemmasta: keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnittelu siirtyy ympäristöministeriölle, mutta ilmastopolitiikkaan kiinteästi liittyvä energiapolitiikka jää kuitenkin edelleen työ- ja elinkeinoministeriölle. Selkeyden tavoittelu ja lain yleisen kunnianhimotason parantaminen korostuvat toivottavasti ilmastolain eduskuntakäsittelyssä.