Artikkeli uusimmassa Kanavassa: Kokeilut vaativat taitoa ja luovaa hulluutta

20150818 KanavaJuha Sipilän hallituksen ohjelmassa korostetaan kokeiluja yhteiskunnan uudistamisen välineenä. Yleisen linjauksen lisäksi ohjelmassa luvataan toteuttaa perustulokokeilu. Miksi kokeilukulttuuriin kannattaa tarttua?

Suomessa on isoja yleisesti tunnustettuja ongelmia, joiden poistamiseen tarvitaan puolue- ja hallinnonrajat ylittävää yhteistyötä ja innovatiivisuutta. Työttömyys, ylisukupolvinen osattomuus, kannustinloukut ja pahoinvointi työelämässä ovat esimerkkejä ongelmista, joihin voidaan etsiä ratkaisuja kokeilujen kautta. Kokeiluilla voi olla iso rooli myös biotalouden vauhdittamisessa ja ympäristöongelmien ratkaisussa.

Päättynyt vaalikausi osoitti, että yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen kokonaisuudistusten kautta on vaikeaa. Ideologiset painolastit, ennakkoluulot, johtamisen ongelmat, etujärjestöintressit ja tiukka hallitus-oppositioraja hidastavat uudistamista Suomessa. SOTE-uudistus on esimerkki siitä, miten uudistaminen voi muuttua vuosien työryhmätyöskentelyksi.

Kokeiluilla voidaan etsiä ratkaisuja monimutkaisiin kansallisiin ja kansainvälisiin ongelmakokonaisuuksiin, mutta yhtä hyvin ne voivat olla osa pienemmän mittakaavan kehitystyötä. Esimerkiksi yrityksissä on jo pitkään ymmärretty referenssien ja onnistuneiden pilottien merkitys tuotekehitykselle ja liiketoiminnan laajentamiselle.

Kokeilukulttuurissa on lupa epäonnistua

Markkinoinnin ammattilaisille taas maistiaiset ja koeajot ovat tuttuja keinoja edistää myyntiä. Myös ohjelmistojen kehittäjät ovat luoneet ketterän tuotekehityksen prosessin, jossa suunnitellaan vähemmän mutta kokeillaan ja keskustellaan enemmän työn edetessä. Näin vältetään turhaa työtä ja luodaan toimivampia tuotteita. Kokeilukulttuuri tuo nämä opit laajemmin yhteiskunnan kehittämiseen.

Koko yhteiskunnan läpäisevässä kokeilukulttuurissa olennaista on kansalaisten aktiivisuus ja rohkeus. Se saa turhautuneen työntekijän, politiikkaan tyytymättömän kansalaisen tai kustannusten noususta huolestuneen päättäjän kehittämään entistä parempia toimintatapoja omista lähtökohdistaan – ilman pelkoa kasvojen menettämisestä. Kokeilukulttuurissa epäonnistumista ei nähdä ongelmana, vaan kokeen mahdollisena tuloksena. Kokeilujen lähtökohtana on kolme lupausta: lupa toimia, lupa suunnitella vähemmän ja lupa epäonnistua.

Kokeilut painottavat tekemistä selvittämisen ja suunnittelun, paperityön sijaan. Kokeiluissa testataan eri vaihtoehtoja ja tuotetaan tietoa niiden soveltuvuudesta. Kokeilut auttavat päätöksenteossa silloin, kun yhteinen näkemys ratkaisusta puuttuu, eikä ole varmuutta siitä, mikä idea on toimivin. Parhaan mallin kehittely voi edellyttää useita perättäisiä kokeiluja.

Kokeilut muokkaavat arvoja ja asenteita

Kokeilemalla kehittämisessä oppiminen ei rajoitu pelkästään pinnalliseen tietoon siitä, toimiiko kokeiltu idea vai ei. Konkreettinen toiminta antaa mahdollisuuden havainnoida kehitystyön tuloksia monipuolisesti.

Järjestelmällisesti toteutetuilla ja mitatuilla kokeiluilla toimenpiteiden, kuten lainsäädännön, toimivuutta voidaan ennakoida paremmin, todetaan Demos Helsingin ja Avanto Helsingin Design for Government -selvityksessä. Kokeilut voivat paljastaa myös kehittämisen esteenä olevaa normistoa ja nopeuttaa reagointia ja ennakointia ongelmien ratkaisussa

Tutkimusten mukaan kokeiluilla on myös syvempiä arvoja ja asenteita muokkaavia vaikutuksia: teot voivat muuttaa asenteita enemmän kuin asenteet tekoja. Esimerkiksi Sitran rahoittamat resurssiviisaat kokeilut havainnollistivat jyväskyläläisille, että resurssiviisaudessa on kyse esimerkiksi ruokahävikin vähentämisestä ja energiapiheistä valaistusratkaisuista.

Aalto-yliopiston tutkimuspäällikkö Anssi Tuulenmäki on korostanut, että kokeilut ovat myös tehokas tapa houkutella resursseja. Ne auttavat luomaan verkostoja synnyttämällä tarinoita, avaamalla uusia näkymiä ja houkuttelemalla julkisuutta. Koska tekeminen on sanomisen korkein muoto, kokeiluja voidaan käyttää johtamisen työkaluna.

Kokeilujen heikkous voi olla toiminnan sirpaloituminen, jos kokeiluista ei muodostu strategista oppimisprosessia eikä toiminta vakiinnu, leviä tai lähetä selkeää viestiä päättäjille. Ongelmana voi olla myös yleistäminen, mikäli yksittäisistä kokeiluista tehdään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ongelmia voidaan ehkäistä luomalla linkkejä kokeilujen, päättäjien, tutkijoiden ja liiketoiminnan kehittäjien välille.

Kokeilujen vetovastuu vaatii taitoa – ehkä myös luovaa hulluutta. Siksi on tärkeää tarjota kokeilijoille tukea, esimerkiksi koulutusta ja verkostoja, jotka kannustavat eteenpäin.

Paikallisissa kokeiluissa pitäisi olla tilaa oma-aloitteisuudelle

Kokeilukulttuuri voi kukoistaa eri tasoilla. Paikallisissa kokeiluissa voidaan korjata arjen epäkohtia vaikkapa kouluissa, urheiluseuroissa tai työpaikoilla. Alueellisissa tai sektorikohtaisissa kokeiluissa voi olla laajaa yhteistyötä, jossa ovat mukana kunnat, yritykset, järjestöt ja oppilaitokset. Valtakunnalliset kärkikokeilut tähtäävät isojen ongelmien selättämiseen.

Kokeilujen kannustimena ei ole raha, vaan oikeus ideoida ja testata uusia toimintatapoja. Kokeilut eivät nojaa ohjelmiin eivätkä edellytä hankesuunnittelun ja -hallinnoinnin osaamista. Erityisesti paikallisissa, pienimuotoisissa kokeiluissa tulisikin olla tilaa kansalaisten oma-aloitteellisuudelle, ennakkoluulottomalle ideoinnille ja yhteistyölle. Hierarkioiden ja totuttujen menettelyjen ei pitäisi estää kokeilemalla kehittämistä.

Esimeriksi Sipilän hallituksen ohjelman linjaus siitä, että peruskoulussa pitää olla jatkossa tunti liikuntaa päivässä, kannattaisi siirtää suoraan kouluihin toteutettavaksi kokeilujen kautta. Koska hallitusohjelma ei kerro, miten liikunnanlisäys tulee toteuttaa, eikä osoita rahaa siihen, koulut voisivat oppilaiden ja opettajien yhteistyönä tuottaa paikallisia tunti liikuntaa päivässä -kokeiluja. Toimivat mallit voisivat kopioitua yleiseen käyttöön.

Poliitikkojen ja tutkijoiden raja-aidat voivat madaltua

Arkijärki ja tekeminen painottuvat kokeiluissa teoreettisten pohdintojen sijaan. Tämä ei tarkoita, että mittavia kansallisia kokeiluja toteutettaisiin ilman suunnittelua ja arviointia. Esimerkiksi perustulokokeilu on valmisteltava huolellisesti, koska kyseessä on kansalaisten toimeentuloon ja perusturvaan liittyvä hanke, jolla on perustuslaillinen ulottuvuus.

Perustulokokeilu kannattaa nähdä ainutlaatuisena mahdollisuutena testata mallia, josta on keskusteltu tieteen ja politiikan kentillä vuosikymmeniä eri puolilla maailmaa. Tiedeyhteisöllä on mahdollisuus tarjota osaamistaan kokeilun suunnitteluun ja toteutukseen – siirtyä katsomosta kentälle. Tämä palvelee paitsi itse kokeilua myös tutkijoiden roolin vahvistamista päätöksenteossa. Kokeilujen kautta raja-aidat poliitikkojen ja tutkijoiden välillä voivat madaltua ja tiedon merkitys päätöksenteossa kasvaa.

Isoissa kokeiluissa on ennakolta arvioitava, mitä vaikutuksia kokeilun aikana seurataan ja arvioidaan. Esimerkiksi perustulolla voi olla vaikutuksia paitsi yksilön työllisyyteen ja tuloihin myös terveyteen, hyvinvointiin, harrastuksiin, kuluttamiseen, asumiseen ja ajankäyttöön sekä yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Lisäksi se voi heijastua hänen läheistensä elämään monin tavoin. Vaikutusten arviointi edellyttää monitieteistä tarkastelua ja ihmisen käyttäytymisen ymmärtämistä.

Mikrorahoitus madaltaisi kokeilemisen kynnystä

Kokeilukulttuurin läpimurto edellyttää, että kansalaiset, yrittäjät, työntekijät ja johtajat eri tasoilla innostuvat ideasta ja ottavat sen mahdollisuudet käyttöön. Kokeilukulttuuria voidaan kuitenkin edistää myös valtakunnallisilla toimilla.

Kokeiluja vauhdittamaan voidaan perustaa kokeilutoimisto, joka tukee eri kokoisia kokeiluja niille ominaisilla tavoilla. Isoille kansallisille kokeiluille se koostaisi toteutusmalleja ja arviointimenetelmiä. Alueellisten kokeilukeskittymien toimijoita se auttaisi verkostoitumaan. Ruohonjuuritason toimijoille tarjolla olisi tietopankki ja vertaisfoorumeita lähinnä verkossa.

Lisäksi toimisto olisi kokeilujen toteuttajien äänitorvi: se välittäisi tietoa päättäjille, jos esimerkiksi uuden teknologian kokeiluissa törmättäisiin toistuvasti hallinnollisiin ongelmiin. Kokeiluilla olisi kytkös politiikan prosesseihin ja lainsäädäntötyöhön.

Kokeilutoimisto ei olisi hankerahoittaja. Se voisi kuitenkin jakaa vaikkapa alueellisen ammattikorkeakouluverkoston tai opintokeskusten kautta joidenkin satojen tai tuhansien eurojen mikrorahoitusta, joka madaltaisi kynnystä toimintaan silloin, kun kokeilun toteutus vaatii esimerkiksi pienimuotoisia hankintoja.

Kokeilut ovat tapa tehdä enemmän ja selittää vähemmän

Sipilän hallituksen ohjelma on ensimmäinen, jossa kokeilut nostetaan yhteiskunnan kehittämisen ytimeen. Tätä ennen kokeilevan kehittämisen puolesta ovat puhuneet muun muassa Tekes ja Sitra.

Kokeilukulttuurissa tunnistetaan muutos, jossa innovaatioiden toimintaympäristöjen, käyttäjien ja kuluttajien rooli vahvistuu. Yhteiskunnan kehittämisen näkökulmasta kokeilukulttuurin idea nojaa deliberatiivisen demokratian ja pragmatismin kaltaisiin suuntauksiin, jotka korostavat yhteiskunnan kehittämistä käytännönläheisesti, yhdessä keskustellen. Taustalla on pyrkimys näyttöön perustuvaan politiikkaan (evidence-based policy).

Onnistuessaan kokeilukulttuurinen muutos vahvistaisi osallisuutta, yhdessä tekemistä ja kansalaisyhteiskuntaa riippumatta siitä, tuottaisivatko yksittäiset kokeilut pysyviä muutoksia. Kokeilukulttuurin erityinen lisäarvo voi olla siinä, että epäonnistumisten pelko vähenee ja rohkeus spontaaniin ongelmanratkaisuun kasvaa.

Osallistava toimintamalli voi vahvistaa koko kansankunnan oppimiskykyä. Tutkimusten mukaan muutosprosessista tulee rakentavampi, kun konkreettinen yhteistyö korvaa sanallista kanssakäymistä

Kulttuurin muutos ei tapahdu itsestään. Poliittisten päättäjien, yritysjohtajien ja esimiesten tulisi ymmärtää kokeilut tavaksi johtaa, uudistaa ja pysyä muutosten mukana. Kokeilukulttuurin vahvistuminen edellyttää myös julkista keskustelua ja hyvien esimerkkien esiin nostamista.

Tällä vaalikaudella kokeilukulttuurissa voidaan ottaa harppauksia. Esimerkiksi hallituksen kärkihankkeiden toteutuksessa voidaan käyttää kokeiluja ja osoittaa niiden toimivuus ongelmanratkaisussa ja yhteiskunnan kehittämisessä. Vaaleissa kansalaiset ovat osoittaneet kyllästymistään politiikan perinteisiin toimintatapoihin, puhumiseen ja selvittämiseen. Kokeilut ovat väline tehdä enemmän ja selittää vähemmän. Näyttöön perustuvalle politiikalle on tilausta.

Annukka Berg, valtiotieteiden tohtori ja tutkija Suomen ympäristökeskuksessa

Karina Jutila,  yhteiskuntatieteiden tohtori ja Ajatuspaja e2:n johtaja

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s